Digitaalitekniikan rooli pintasuunnittelussa voi olla hyvinkin moninainen. Kuvioita voidaan luoda kokonaan tietokoneohjelmissa, joko piirtää vektoreina grafiikkaohjelmissa tai maalata pikseligrafiikaksi kuvankäsittelyohjelmissa. Usein kuitenkin kuvankäsittelyohjelmissa rakennetaan pintoja luonnoksista ja aihioista, jotka on alun perin tehty käsin. Tämän jälkeen ne on skannattu tai kuvattu digikameralla sekä siirretty tietokoneelle. Myös kaikkia näitä toimintatapoja voidaan yhdistellä. Lopuksi kuvio voidaan tulostaa paperille tai kankaalle, eli digipainaa.
Tietotekniikka on kaikkine ohjelmineen kuin huikean suuri työkalupakki, jossa on miljoona lokeroa ja kaikki mahdolliset työkalut. On selvää ettei kukaan ihminen hallitse näitä työkaluja täydellisesti, varsinkin kun uusia ominaisuuksia kehitetään koko ajan lisää. On hyvä myös muistaa, että esimerkiksi Photoshopin tai joidenkin sen työkalujen hallinta ei yksinään tee osaajastaan ammattitaitoista kuviosuunnittelijaa,
Suunnittelija voi lähestyä tietotekniikkaa esimerkiksi niin, että hän luo aluksi selkeä mielikuvan työn halutusta lopputuloksesta. Tämän jälkeen hän etsii ohjelmista ne työkalut, joita hän tarvitsee ja opettelee työn vaiheet yksi kerrallaan. Grafiikka- ja kuvankäsittelyohjelmia voi toisaalta lähestyä myös ideointimenetelmänä, jotka mahdollistavat sattuman ja virheen. Varsin usein tietotekniikka voikin olla kokemukseni mukaan jopa game changer eli tuoda yllättävän muutoksen suunnitteluun.
Pinnan rakentamisessa eli kuvion raporttiin muokkaamisessa tietokone on lyömätön apuväline.
Etenkin värityskokeilut kannattaa aloittaa tietokoneen näytöllä. Värien vaihtaminen tiedostoon on helppoa ja nopeaa. Näin myös säästyy kallisarvoista materiaalia, kun vain parhaimmat väriyhdistelmät tulostetaan paperille tai painetaan kankaalle.
Tietokonetyöskentelyssä kannattaa kuitenkin pitää varansa, ettei antaudu loputtomien mahdollisuuksien vietäväksi. Kun taidot edistyvät, työskentely käy niin nopeatempoiseksi, että ajatus ja idea saattavat kadota. Jostakin tietokoneen tuottamasta efektistä voi innostua, huomatakseen vain myöhemmin, että sillä aikaansaatu jälki ei ollutkaan kovin omaperäistä. Taitavasti käytettynä tietotekniikan osuus ei kuitenkaan näy lopputuloksessa ”tietokonemaisena” – paitsi jos juuri sitä on haluttu.
-petri
Tämä kirjoitus on osa laajemmasta artikkelista, jonka tein Aalto ARTS Booksin kustantamaan Laura Isoniemen upeaan kirjaan ”Kuviollinen mieli” 2019.
