Olen joutunut todistamaan joskus, että hieno kuosi voi suorastaan mennä pilalle epäonnistuneella värityksellä. Toisaalta myös vaatimattomankin kuvion voi saada kukoistamaan onnistuneella värityksellä.
Mikä sitten erottaa hyvän ja huonon värityksen? Kysymykseen ei ole helppo vastata yksiselitteisesti ja lyhyesti. Kun mallistotyöskentelyä johdetaan isoissa yrityksissä keskusjohtoisesti brändin ja trendien näkökulmasta, luodaan koko kauppaketjua koskeva sesonkikohtainen värikartta. Lähtökohtana on, että kun kuluttaja saapuu myymälään hän näkee yhtenäisen ja vaikuttavan värimaailman, joka vastaa haluttua brändimielikuvaa ja resonoi vallalla oleven väritrendien kanssa. Kuosinsuunnittelijan (ja kuluttajankin!) kannalta tällainen kauppaketjumainen ajattelu on usein ongelmallista. Annettu värikartta ei välttämättä tarjoa kaikkiin kuvioihin vaihtoehtoja, joilla kuvio voitaisiin tuoda esille sen inspiroimassa tunnelmassa ja oikeanlaisilla kontrasteilla. Kuosista katoaa näin sen idea ja sielukkuus. Myös värien tummuusjärjestyksellä kuvion eri osissa saattaa olla suuri merkitys kuvion hahmottamisen kannalta. Kaikki kuviot eivät myöskään esimerkiksi toimi yhtä hyvin tummalla ja vaalealla taustavärillä.
Serigrafian ja siis myös seripainokaavioilla painetun kankaan eräs kiehtova puoli on juuri se, että samoilla kaavioilla voidaan toteuttaa erilaisia värityksiä. Parhaimmillaan kuosi voi elää vuosikymmeniä ja sitä voidaan värittää eri vuodenaikojen tai käyttötarkoitusten mukaan. Kuitenkin olisi ihanteellista, että kuviosuunnittelija olisi tässä työssä aktiivisesti mukana. Yhteys kuvion alkuperäiseen ideaan tulisi säilyä silloin kun kuosia kohdellaan suunnittelijansa teoksena.
Toki tässäkin asiassa yhteistyö saa merkitystä molemmilta tahoilta. Kuviosuunnittelija saa parhaimmillaan tukea ja osaamista, eikä vähiten kaupallista ja asiakaslähtöistä näkemystä kuviota tuottavasta yrityksestä. Haluamme Seriöösissä hyötyä pienen yrityksen antamasta mahdollisuudesta tehdä suunnittelua persoonallisella ja harkitulla otteella, jossa kuvio, väritys ja materiaali toimivat parhaimmillaan yhdessä, ja suunnittelijan näkemystä myös väreistä kunnioitetaan. Ihanteemme myös on, etteivät värit menisi niin sanotusti pois muodista. Toisin sanoen, muotoilu olisi kaikilta osin aikaa kestävää.
Trendivärikartoista on sanottava, että niiden laatiminen on maailmalla melkoinen bisnes! Trenditoimistot järjestävät hintavia seminaareja yritysten luovalle johdolle, suunnittelijoille ja tuotepäälliköille. Muoti- ja tekstiiliteollisuuden prosessi alkuideoinnista kauppoihin kestää suuryrityksissä noin 1½ vuotta. Trendivärejä ennustavissa toimistoissa työ aloitetaan jo paljon aikaisemmin. Lopputulos on, että jälleen ensi keväänä useimmat vaate- ja sisustusmerkit tarjoavat varsin yhtenäisiä värimaailmoja.
Vielä eräs värien kirjoa supistava tekijä on värikarttojen standardisointi. Markkinaa hallitsee Pantone®, joka myy värikarttoja eri materiaaleille tarkoitettuna. Niiden hyöty on siinä, että jos yritys lähettää painettavaksi tuotteen toiselle puolen maapalloa, pitää jotenkin kommunikoida haluttu värisävy. Nyt siis katsotaan esimerkiksi Pantone-viuhkasta ”Fashion+home” sopiva sävy, kirjoitetaan sen koodi sähköpostiin ja lähetetään se painajalle. Tämä puolestaan ottaa oman kartastonsa esille, katsoo siitä kyseisen koodin kohdalla olevan sävyn ja pyrkii sitten sekoittamaan juuri tällaisen väriaineen.
Edellä mainitussa prosessissa on kylläkin pari isoa ongelmaa.
Ensinnäkin, kyseisessä tekstiili- ja vaatetusalan Pantone-kartastossa on tällä hetkellä noin 2700 sävyä. Useimmiten ne on painettu paperille, kalleimmissa versioissa pienille kangastilkuille. Materiaali vaikuttaa paljon siihen, miten valo siitä heijastuu, eli miten väri meille näkyy. Lisää värejä julkaistaan ajoittain. Tuo vajaat kolme tuhatta sävyä voi kuulostaa paljolta, mutta normaali ihminenkin erottaa kuitenkin ainakin miljoona värisävyä toisistaan (kts. alaviite) Harjaantunut ammattilainen voi erottaa sävyjä paljon enemmänkin, ehkä jopa miljoonia.
Toinen ongelma on se, että kaikki kartastot ovat itsessään painotuotteita. Niiden painojäljestä on mitattu suuriakin eroja. Joskus erot voivat johtua myös kartaston huonosta säilytyksestä, kuluneisuudesta tai haalistumisesta.
Nyt jos valittu värisävy on jo alun alkaenkin kompromissi, koska kartastosta ei löytynyt ihan sitä oikeaa, ja sitten vielä tuo tehdas toisella puolen palloa yrittää sekoittaa omasta kartastostaan löytynyttä mahdollisesti auringon haalistamaa väriä, päädytään aika pitkälle tavoitteesta.
Usein paras ratkaisu onkin etsiä jokin referenssi, joka on juuri ”se oikea” värisävy. Referenssi voi olla kangastilkku tai oikeastaan mikä tahansa pala materiaalia, jossa on se oikea väri. Se voi löytyä vaikka luonnosta, kadulta tai vanhasta leluautosta kirpputorilta. Sitten annetaan tämä referenssi painon värimestarille ja pyydetään sama sävy. Katsotaan yhdessä vedos ja todetaan, että hyvä tuli – tai korjataan vielä hiukan. Tällainen prosessi onnistuu tietysti parhaiten lähituotannossa. Jälleen yksi syy painattaa kangasta nimenomaan Suomessa.
-petri
P.S. Arvio miljoonasta sävystä perustuu siihen, että ihmissilmässä on kolmenlaisia tappisoluja, jotka kykenevät erottamaan noin 100 sävyä per solutyyppi. Niiden yhdistelmiä siis on 100x100x100= 1 miljoona. Vastaavasti tietokoneen RGB-värikuvassa on kolme kanavaa, jokaisessa 256 sävyä, eli yhdistelmiä 256x256x256= 16,7 miljoonaa.
