Erilaisia väriryhmiä, jotka toimivat kankaanpainamisessa tai värjäyksessä eri tavoin, on olemassa useampia. Sisustuskankaissa yleisimmät ovat juuri edellämainitut reaktiivi- ja pigmenttiväri. Näiden suurin ero on siinä tavassa, jolla väri kiinnittyy kankaaseen.
Reaktiiviväri, jota myös käytetään selluloosakuituisten (mm. puuvilla, pellava) kankaiden läpivärjäämiseen, kiinnittyy syvälle kankaan kuituihin kemiallisen reaktion avulla kun kangas painamisen jälkeen höyrytetään. Lopuksi kangas vielä pestään 96°C asteisessa vedessä, jolloin kaikki ylimääräiset apuaineet ja kiinnittymätön väri poistuu. Reaktiivipainoväri siis itse asiassa värjää kankaan kuidut läpeensä siitä kohtaa mihin sitä on painettu. Koska väri on sitoutunut kuituun, kankaan tuntuma käsissä ja iholla on pehmeä ja luonnollinen.
Värit ovat kirkkaita ja musta väri toistuu syvän mustana. Reaktiivärit ovat myös painettaessa vesiliukoisia ja kuultavia, joten värialueita voidaan painaa osittain päällekkäin ja hyödyntää värien sekoittumista toisiinsa.
Reaktiiviväreillä painetun kankaan pesuohje on 60°C astetta. On hyvä muistaa, että liian viileässä vedessä pestynä kangas saattaa päästää väriä.
Pigmenttivärit toimivat eri periaatteella. Ne jäävät painettaessa kankaan pintaan ja kiinnittyvät kankaasen värin mukana olevan kiinnitysaineen eli binderin avulla. Kiinnitys tapahtuu kun kangasta lämmitetään 140°C asteeseen. Tämä on ehkä tuttua teille, jotka olette painaneet kurssilla tai harrastuspajalla pikkukaaviolla kangasta, ja väri on kiinnitetty silitysraudalla.
Koska pigmenttiväri on kankaan pinnassa, sen tuntuma on myös hiukan kova. Onko tämä värin kovuus haitaksi, riiippuu tietysti siitä, onko väriä kankaalla kovin suurina alueina tai käytetäänkö kangasta kosketuksessa ihoon.
Pigmenttiväreillä väripaletti on hiukan rajallisempi, Joissakin sävyissä ei päästä kovin kirkkaisiin väreihin. Myöskään mustasta ei saada täysin syvää mustaa, ero reaktiiviväriin on tältä osin selvä.
Pigmenttiväreillä voidaan käyttää joko läpikuultavaa tai peittävää painopastaa. Kuultavanakaan pigmentit eivät sekoitu päällepainatuksissa niin kauniisti kuin reaktiivit.
Pigmenttipastaan voidaan sekoittaa myös kiiltäviä helmiäisvärejä. Myös valkoista väriä on mahdollista painaa pigmenteillä, toisin kuin reaktiiveilla.
Pigmenttiväreillä painetun pesuohje on 40°C astetta.
Sekä reaktiivilla että pigmentillä on hyvä pesunkesto. Pigmentin hankauskesto on kuitenkin selvästi huonompi, koska väri on kankaan pinnassa. Tällöin väri saattaa myös helpommin hankautua pesukoneen rumpua vasten, jos kone on liian täysi.
Valonkesto pigmentillä on parempi kuin reaktiivilla, vaikkakaan kumpaakaan näistä ei ole tarkoitettu jätettäväksi suoraan auringonvaloon, esimerkiksi puutarhatuoleihin. Jos oikein vanhojen vintage-verhojen ommellut käänteet avaa, huomaa auringon valon valon vaikutuksen piilossa olleeseen osaan verrattuna.
Valkaisuaineita ei luonnollisestikaan pidä käyttää painokankaita pestessä.
Pigmenttipainatuksen prosessi on sikäli ekologinen, että siinä ei juurikaan kulu vettä. Tästä syystä pigmenttipaino on yleisin painotapa niissä maissa, joissa vesivarannot ovat rajalliset tai jätevesien puhdistusta ei ole kyetty kunnolla järjestämään.
Suomessa (ja EU:ssa) jätevedet puhdistetaan hyvin ja valvotusti. Pohjoisessa Euroopassa myöskään veden saanti ei ole toistaiseksi ollut ongelma teollisuudelle. Digipainossa myös reaktiivipainamisen vedenkulutusta pystytään pienentämään.
Seriöösin Unikuvia-kankaat on painettu Suomessa digipainotekniikalla reaktiivivärein.
Se oli mielestäni paras ratkaisu tähän kuvioon.
Johonkin toiseen, tulevaan Seriöösin kuvioon, saattaa tulla kysymykseen pigmenttipainatus.
Nyt jäi vielä käsittelemättä kyyppivärit, dispersiot, happovärit, etsaus, reservointi ja paljon muita väriryhmiä ja erikoistekniikoita.
Aikomukseni on silloin tällöin kirjoittaa joistain vintage-kankaista. Täytyy sellaisessa yhteydessä palata näihin värityyppeihin.
-petri
