Suomalaisen työn liiton Marko Ilvonen soitti minulle taannoin, sillä hän oli kuullut esiintymisestäni Forssa Textile Week-tapahtumassa ja halusi tavata. Sovimme tapaamisen Porvoon vanhaankaupunkiin. Kävimme syyskuisena aamuna kahvilla Ruokapaikka Hanna Mariassa, joka on jo varhain aamulla auki ja sivumennen sanoen kodikas ja konstailematon lounaspaikkakin.
Vaihdoimme ajatuksia yrittäjyydestä, lähituotannosta, kotimaisuudesta, eettisyydestä ja yrittäjyydestä nykyisessä taloustilanteessa. Marko luonnollisesti promotoi Suomalaisen Työn liiton asiaa ja toimintaa, eikä syyttä. En ollut aiemmin tiennyt, miten laajaa heidän toimintansa on. Aloin kypsyä ajatukseen, että voisin kyllä hankkia jäsenyyden Seriöösille.
Puhuin myös siitä, miksi en ole aiemmin hakenut Suomalaisen Työn liiton merkkejä Avainlippu ja Design from Finland. Mielestäni nämä merkit ovat nimittäin kokeneet sitä enemmän inflaatiota, mitä enemmän niitä näkyy vieri vieressä markkinoilla, turuilla ja toreilla.
Lisäksi kun oman hentoisesti alkutaipaleella olevan brändin ja sitä edustavan logon viereen lätkäisee kymmeniä vuosia vanhan ja tunnetun avainlipputunnuksen ja mustanpuhuvan Design from Finland -pallon, jää se oma tuotemerkki äkisti kakkoseksi – ellei peräti kolmanneksi.
Erilaisia vastuullisuudesta kertovia merkkejä on tietysti paljon muitakin ja kaikkia koskee tietysti sama ongelma brändien laimentumisesta ja sekoittumisesta toisiinsa. Mutta ehkä niitä pitäisi käyttää hieman valikoidusti eri tilanteisssa ja kanavissa. Myös graafisen suunnittelun pakkauksissa ja markkinoinnissa tulee ymmärtää nämä haasteet.
Päätin kuitenkin hakea Suomalaisen Työn merkkejä, koska monille ihmisille ne merkitsevät kuitenkin luotettavaa leimaa kotimaisuudesta. Sekä Avainlippu että Design from Finland merkki Seriöösille myös myönnettiin. Molemmat sertifikaatit koskevat kaikkia painokankaitamme ja niistä ommeltuja tuotteita – eli kaikkea mitä toistaiseksi olemme tehneet. En aio lätkäistä merkkejä kaikkialle, mutta tutkailen mitkä olisivat sopivia yhteyksiä niiden käyttöön.
Suomen lipun käyttö tunnuksena on myös minusta vähän kaksitahoinen asia. Kannatan ehdottomasti verojen maksamista Suomen valtion ja kotikuntiemme kassaan. Iloitsen jokaisesta eurosta, joka työllistää Suomessa asuvaa ja työskentelevää työntekijää. Mutta suomalaisuudessa kyse ei saa olla nationalismista ja sisäänpäin käpertymisestä, kansainvälisyyden kustannuksella. Suomalaisen Työn Liitto uudelleenbrändäsi itsensä juuri nyt lokakuussa ja pudotti Liitto-sanan pois nimestään (ja on nyt Suomalainen Työ). Brändiuudistus koskee myös visuaalista ilmettä, ja ilokseni heillä kuvamaailmaa tehdään nyt modernilla monimuotoisella otteella. Suomalainen työ kun ei ole pelkästään meidän kantasuomalaisten etuoikeus. Maahanmuuttajissa on myös paljon tekstiilialan ammattilaisia ja alan koulutus vetää puoleensa yhtälailla kaikenlaisia tekstiilistä, vaatteista ja käsillä tekemisestä kiinnostuneita ihmisiä. Siitä itse asiassa lisää seuraavassa blogissa!
-petri