Ruut Bryk, Aino Aalto, Alvar Aalto, Kaj Franck, Timo Sarpaneva, Oiva Toikka, Heikki Orvola – kaikki suomalaisen muotoilun suuria nimiä. Useimmille meistä he ovat tuttuja lasiveistoksista, keramiikasta ja kenties monista oman kotimme esineistä. Moni ei kuitenkaan muista, että edellämainitut ovat myös suunnitelleet painokankaita. Tuottajina tuttuja nimiä kuten Artek, Marimekko tai Finlayson, mutta myös unhoon painuneita kuten Tampella, Porin Puuvilla, Helsingin Taidevärjäämö, E. Helenius, jne.
Kankaita on Suomessa painettu koneellisesti 1860-luvulta lähtien. Vanhojen kupari- ja terästelojen kaiverrus oli kallista ja samoja kuvioita käytettiin vuosikymmeniä. Suomessakin painettavat kangaskuosit olivat pääasiassa Keski-Europpalaista alkuperää. Filmipainotekniikan tullessa kankaanpainajien käyttöön 1930-luvulla tilanne muuttui merkittävästi. Kehykseen pingotetun seulan ja sille filmin avulla valotettavan sapluunan käyttö oli vallankumous tekstiilin painamisessa. Tunnemme tämän tekniikan nykyisin myös nimellä seripaino – tai vanhahtavasti silkkipaino. Koska uusien mallien tekeminen tuli edulliseksi, voitiin myös suomalaiseen kuviosuunnitteluun alkaa panostaa. Suunnittelijoita alettiin kouluttaa ja kuvioinnissa voitiin olla trendikkäämpiä ja moniulotteisempia. Kuviot suurenivat ja voitiin olla kokeellisempia.
Seripainosta monelle tulee mieleen serigrafia, ja todentotta, kankaanpainaminen on grafiikkaa, jossa kuva vedostetaan paperin sijasta kankaalle. Jos sitä tehdään studiotyyppisesti pieninä sarjoina käsin painaen, voitaisiin hyvin puhua taidegrafiikasta. Tällainenkin tekeminen edellyttää hiukan painotekniikan ja painovärien ominaisuuksien tuntemista, mutta voi olla luonteeltaan kokeellista ja synnyttää uniikkeja tuloksia. Kun siirrytään teolliseen mittakaavaan, muuttuu suunnittelutyö monta astetta vaativammaksi. Kuvio pitää nimittäin muokata kuosiksi, jatkuvaksi saumattomaksi pinnaksi. Sen tulee toistua koneellisesti painettuna kankaalle samanlaisena tuhansia metrejä. Seuraavissa tuotantosarjoissa kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä, painojäljen tulee edelleen olla samanlaista. Tällaisen kuvion toteuttaminen vaatii jo syvempää painotekniikan tuntemista. Siksi hyväkin suunnittelija tarvitsee tässä tuekseen erikoisosaajia, ainakin kunnianhimoisimpien kuvioiden kohdalla.
Jos yksittäinen vedos on taidegrafiikkaa, voidaan mielestäni hyvällä syyllä sanoa, että painokankaan teollinen tuottaminen on taideteollisuutta. Hyvin suunniteltu ja painettu kangas voi olla paitsi toimiva käyttöesine, myös edullista taidegrafiikkaa kodissamme.
-Petri Juslin
